Vahingossa kuvaamaan
Tämäkin tapahtumasarja saa alkunsa vahingosta. Ensi kertaa kuulin Operaatio Paulaharjusta Juha Hurmeen esitelmöidessä Lapin kirjallisuusseuran järjestämillä Sodankylän kirjoituskurssilla 2016 kesäkuussa. Minulla oli eräs toinen dokkari-idea, johon sopi mainiosti kuvata pätkä erämaassa vaeltavaa teatteria. Rohkaistuin kysymään Juhalta, että sopisiko tulla kuvaamaan. Sain kuvausluvan ja sen jälkeen erämaateatteri imaisi minut mukaansa useammaksi vuodeksi.
Reppuelokuva
Olin tehnyt vuonna 2015 repputekniikkalla Tuntematon Tunturi -elokuvan ja tiesin, että pienen kuvauskaluston saa kannetua repussa pitkienkin matkojen päähän. Kuvaamista varten minulla oli ensimmäisellä reissulla mukana järkkäri ja pari action kameraa. Äänittämiseen käytin yhtä kannettavaa äänentalleninta. Myöhempinä vuosina kalustoon liittyyi yksi 4k videokamera, superzoom kamera, kuvauskopteri ja pari action-kameraa lisää. Pieni ja kevyt kalusto oli myös helppo suojata kosteudelta. Myös akkuvirtaa piti riittää puolituntisten näytelmien kuvaamiseen.
Filosofiana oli kantaa kalusto repussa paikan päälle. Näin tekivät kaikki muutkin teatteriryhmän jäsenet sekä yleisö. Muutaman päivän vaellukselle rinkkaan kertyy painoa ilman kuvauskalustoakin joten vaeltaminen teki välillä tosi tiukkaa. Haltin reissu pitkine 80 km vaelluksineen meinasi tyssätä alkuunsa jalkakramppiin, mutta kavereiden avustuksella pääsin jatkamaan matkaa. Kerran pulahdin rinkan kanssa pieneen jokeenkin, mutta reppu ja kamerat säilyivät kuin ihmeen kaupalla kuivina.
Tämä reppumetodi toimi hyvin. Olin samalla viivalla kuin kaikki muutkin vaeltajat enkä noussut elokuvantekijänä yhtään korkeammalle jalustalle. Kävelin kaikki samat kivikot ja polut. Mietin mistä löydettäisiin seuraavat juomavedet. Koetin pinnistellä väsyneenä seuraavalle yöpaikalle. Tämä metodi auttoi minua myös ymmärtämään mistä erämaateatterissa oli kyse.
Jälkeenpäin kun erämaareissuja muistelee, niin vahvimmat muistikuvat jää vaeltamisesta. Normaaliin sivistyksen parissa elettyyn elämään saa perspektiiviä. Ihmislaji on kotoisin luonnosta. Luonto on iso ja ihminen pieni – siitä sai muistutuksen ja tajusi paikkansa osana suurta ja ihmeellistä universumia. Tämän suhteellisuudentajun lisäksi muistiin jäi veljeys ja sisaruus osallistujien kesken. Leirinuotiolla porukkahenki syntyy ihan itsekseen. Näytelmät toivat tietoa ja tarinoita kaukaa pohjoisesta historiasta. Kansan suussa säilyneet kummitusjutut ovat osa pohjoista historiaa – osa minunkin historiaani.
Operaatio Paulaharju
Operaatio Paulaharjussa minuun vetosi teatteriporukan leikkimieli. Koko projektin voi nähdä ammattitaiteilijoiden leikkimielisenä tempauksena. Tämä perusvire loi tekemiseen ja esityksiin kivan meiningin. Luonnossa retkeily ja vaeltaminen loi kehykset jossa kaikki tapahtui.
Mukana on ollut huippujoukkue näyttelijöitä, tanssijoita, muusikkoja ja lavastaja. Teatteriseurue vaelsi yleensä esityspaikalle viikkoa aikaisemmin harjoittelemaan. Näytelmiä esitettiin viikko. Vuosittain yksi esitys oli niille jotka eivät päässeet vaellusreissulle, mutta tähän esitykseen piti anoa pääsyä kirjeitse Hurmeelta. Yleisöä vuosittain oli 300-400 vaeltajaa. Jotkut kävivät esityksissä joka vuosi. Vuosittain oli ekstra esitys pääkaupunkiseudulla näkövammaisille.
Vuonna 2016 käytiin Utsjoen Kevolla. Sieltä sain talteen ”Suongil, suuri noita” -näytelmän. Tarina on ikivanha pohjoinen perinnetarina ja koskettava draama. Suuren vaikutuksen minuun teki näytelmän loistava musiikki, joka on Petra Poutanen-Hurmeen säveltämää ja johtamaa.
2017 oltiin Iisakkijärvellä Inarissa. Sieltä videolle tarttui ”Kieruan vanha pappi”. Tämä on Samuli Paulaharjun Norjan rannikolta löytämä tarina, jossa moderni ja vanha maailma kohtaavat. Modernit ongelmanratkaisuyritykset eivät tepsi kummittelevaan Pastoriin. On saatava vanhaa perinnetietoa, jotta yhteisöä kiusaava ongelma selvitetään. Tästä mieleen jäi hauska dramatisointi zombeineen ja hautarauhaa rikkovine hevivelhoineen.
Vuonna 2018 oltiin Haltin juurella Pitsusjärvellä. Sieltä sain tallennettua ryhmän kestohitin ”Niilas Saaran kiroissa” esityksen. Tässä tarinassa uusi ekspansiivinen kulttuuri ja vanha rauhanomainen kulttuuri törmäävät. Tekstintekijä Samuli Paulaharjun ja ohjaaja Hurmeen sympatiat ovat vanhan saamelaisen kulttuurin puolella ja sen voi tästä näytelmästä selvästi aistia. Esityspaikan taustalla oli jylhä 1220 m korkea Govddosgáisi.
Miten kukaan voi keksiä tällaisen projektin?
” Yleisö vaeltaa useita päiviä nähdäkseen näytelmän.” Kuka voi keksiä tällaista ja saada sen vielä toimimaan?
Mulla oli tilaisuus kysyä tätä Juha Hurmeelta kun tein juttua Lapin Kansaan. Juha kertoi, että 80-luvulla hän ja kaverinsa Jari Hietanen olivat rahattomia sekä vailla uskottavuutta teatterimaailmassa. Halu tehdä teatteria oli kuitenkin kova. He keksivät toteuttaa ”Yövieraat” -teatteriryhmänsä kanssa kesäteatterikiertueen pienillä kustannuksilla: esitykset olivat kulttuurikeskusten takapihoilla ( tilojen vuokriin ei mennyt rahaa) ja tekijäryhmä asui teltoissa. Leirielämä loi automaattisesti vahvan ryhmähengen ja kengännauhabudjetilla tehty kiertue oli menestys.
Tätä innovaatiota on myöhemmin hyödynnetty mm. Hailuodon teatterifestivaalin konseptissa. Siellä esitykset ovat ulkona ja teatterilaiset sekä yleisö majoittuvat teltoissa.
Kun myöhemmin vuonna 2000 Juhaa pyydettiin Lapin kirjallisuuseuran kirjoittajakurseille opettajaksi Sodankylään, niin hän valmistautui pohjoiseen opetuskeikkaan lukemalla Samuli Paulaharjun novellikokoelman ”Tunturien yöpuolta”. Teatteriohjaajan päässä välähti: novellit voisi esittää teatteriesityksinä niiden syntysijoilla Lapissa ja samalla olisi mahdollisuus vaeltaa pohjoisessa erämaaluonnossa. Pian tämän älynväläyksen jälkeen Operaatio Paulaharjun ydinryhmä oli koossa. Näin kehittyi vaellusta ja ulkoilmateatteria yhdistävä konsepti: erämaateatteri.
”Erämaateatteria katsomassa Utsjoen Kevolla” (2019), kesto 33:52 min
Erämaateatteri Operaatio Paulaharjun näytelmä “Suongil, suuri noita”
Kevon luonnonpuistossa Utsjoella elokuussa 2016. Samuli Paulaharjun novellikokoelmasta “Tunturien yöpuolta” dramatisoinut ja ohjannut Juha Hurme.
Työryhmä: Onerva Kärkkäinen, Antti Laukkarinen, Iida-Maria Lindstedt, Ville Natunen, Petra Poutanen-Hurme, Ossi Nurmela, Sirja Puurtinen, Matti Rasi, Jouni Rissanen, Elli Salo, Joni Seppälä, Sofia Simola ja Timo Torvinen.
Jukka Tarkiaisen elokuva.
”Erämaateatteria katsomassa Inarin Lapissa” (2019), kesto 37:35 min
Erämaateatteri Operaatio Paulaharju Sevetin Iisakkijärvellä elokuussa 2017.
Samuli Paulaharjun novellikokoelman “Tunturien yöpuolta” tekstin “Kieruan vanha Pappi” dramatisoinut ja ohjannut Juha Hurme.
Työryhmä: Tomi Alatalo, Hanna Hautala, Juha Hurme, Eetu Känkänen, Sami Lahtinen, Antti Laukkarinen, Ville Natunen, Ossi Nurmela, Petra Poutanen-Hurme, Sirja Puurtinen, Matti Rasi, Jouni Rissanen, Elli Salo, Joni Seppälä ja Timo Torvinen.
Jukka Tarkiaisen elokuva.
”Erämaateatteria katsomassa Käsivarressa” (2019), kesto 36 min
Erämaateatteri Operaatio Paulaharju Pitsusjärvellä lähellä Haltia elokuussa 2018.
Samuli Paulaharjun novellikokoelman “Tunturien yöpuolta” tekstin
“Niilas Saaran kiroissa” dramatisoinut ja ohjannut Juha Hurme.
Työryhmä: Hanna Hautala, Juha Hurme, Henna Kaikula, Sami Lahtinen, Antti Laukkarinen, Ville Natunen, Ossi Nurmela, Ossi Nyman, Sirja Puurtinen, Matti Rasi, Jouni Rissanen, Elli Salo, Iida Savolainen, Sofia Simola, Roosa Söderholm, Timo Torvinen
Jukka Tarkiaisen elokuva.
Kuvat ja teksti: Jukka Tarkiainen (jos toisin ei mainita)
